tiistai 10. kesäkuuta 2014

Ituhippi kunnoustautuu

Hippo on palauttanut takaisin ennen raskautta olleen ruokavalion. Eli vegaanilinjalla mennään. Syyt ovat eettisiä ja osittain esteettisiä. Jokin kumma on sekaruokavaliossa, joka aiheuttaa ekseemaa käsiin. Syytä on aikoinaan tutkittu erilaisilla allergiatesteillä ja ruokavalioilla. Vegaaninen ruokavalio näyttää tepsivän parhaiten. Syy saattaa olla jossain muussakin, mutta iho voi paremmin kun on syömättä eläinkunnan tuotteita. Isona bonuksena tulee tietenkin eläinten hyvinvointi tämän ruokavalion myötä. Tehotuotantoa ei tule tuettua.

Nyt on pitänyt verestellä vanhoja kokkailuita takaisin arkeen ja hyvin se on alkanut rullaamaan. Nemi ja Kulta ovat perheen barbaareja eli sekasyöjiä, Hippo sitten tekee omia sovelluksia ruokalistoilleen. Mutta maistuu neidille kasvispihvit ja linssikeitot myös. Ei jokaisella ruoalla lihaa heilläkään tarvitse silti olla.

Mutta ei se vegaaninen ruoka pahalta näytä, eikä maistu. Tsekkaa vaikka itse:







maanantai 26. toukokuuta 2014

Vilkaus kesän 2014 hiusmuotiin

Vihdoin Hippo sai kasvatettua mustan värin tarpeeksi vaaleaksi ja viimeistelevä punainen hennaus saatiin tehtyä hiuksille. Tätä hetkeä oltiin odotettu! Sillä hiusten kasvatuksessa on ollut yksi taka-ajatus, nimittäin rastat.

Hipon hyvä ystävä takutti sunnuntaina hiukset ja nyt muutaman viikon ajan saa olla vahailemassa ja pyörittelemässä rastoja käsissä. Ajan kanssa rastat muokkaantuvat tiivimmiksi ja laskeutuvat paremmin.

Moni varmaan ajattelee, että päälle 30 vuotias voisi kaivata siistiä kivaa kampausta ja hillittyä ja neutraalia väriä. Mutta ei Hippo. Hippoa on ahdistanut viimeisen vuoden ajan kun mustasta hiusväristä on siirrytty luonnollista reittiä pitkin pois. Vuosi on ollut yksi iso tukkakriisi, ei mikään ylitse pääsemätön, mutta jollain tapaa hiukan mieltä maahan painava. Tukka on yksi iso osa ulkonäköä ja kun kuivahko luonnonkiharuuteen taipuva tukka nuolee päätä pitkin ei mieli ole aina JEE! Mutta se, että olen päässyt eroon mustasta kestoväristä on hienompi homma. Ja hienoin on oikeasti tää uusi takkutukka!

Sanokoon kuka mitä tahansa, niin Hippo tuntee olonsa niin kotoisaksi takkujensa kanssa.

Ennen takuttamista oli tukka aika plääh, siis varmaan kelpaisi ellei takaraivossa olisi asennettuna "olen erilainen" -syndrooma. Alla olevan kuvan jälkeen siis hiukset hennattiin kerran punaisella.



Ja sitten takutettiin ja tälläinen on Hipon tukka tällä hetkellä




Tukkakriisi selätetty, wuhuu!

lauantai 24. toukokuuta 2014

Kesä, ihanaa!

Pienen pellavapään hiukset kosteina, varpaanvälit täynnä hiekkaa, iho tahmainen aurinkorasvasta, eväiden syömistä viltin päällä. Kaksi kummitätiä ja iso vihreä piha. Ihana päivä!












maanantai 12. toukokuuta 2014

Skikkeböö-kalastaja från Las Pargas

Mikäs maanantai aamuna onkaan hauskempaa kuin kaatosade. En nyt kovin nopeasti keksi mitään muuta. Aamun aikatauluihin tuli siis tänään lisukkeeksi Hipon kumppareiden ja sadevermeiden etsiminen.

Kun oltiin saatu sekä äiti ja tyttö puettua sateen kestäviin vermeisiin, sidottua päähän pyöräkypärät ja istutettua neiti pyörän istuimeen, Hippo muisti. Päiväkotikassi, siellä se neljännessä kerroksessa, oman kodin eteisessä möllöttelee. Se sai tänä aamuna jäädä sinne, ei pienintäkään mahista, että oltaisiin sellaisen jumppailun jälkeen kiivetty takaisin sitä hakemaan.

Hipon Rukan vihreä mallia Skikkeböö-kalastaja från Las Pargas-sadeasu on kyllä kätevä. Lapsen päiväkotiin viemisen ja työmatkapyöräilyn jälkeen et ole sateesta märkä, vaan hiestä. Kätevää! Pitäisi varmaan päivittää hiukan teknisempään pyöräilyvarustukseen.

Maanantai meni töissä siedettävästi, onko sellaista työpaikkaa missä maanantait ovat läpeensä ihania (vapaapäiviä maanantaisin ei lasketa mukaan)? Neidin hoidosta haun jälkeen käytiin suhahtamassa pyörällä kaupassa. Kaupassa pööpöilykaksikko antoi yhdelle happaman sitruunan hotkaisseelle mammalle ihmettelemistä, kun molemmat heiluttelivat käsiään naaman edessä ja naureskelivat katketakseen. Aina pitää pööpöillä, suomalaiset ovat välillä liian "emmä kehtaa", lapsen myötä on lupa pelleillä (siis ihan viimeistään), vaikka sitten siinä säilykepurkkihyllyn edessä. Kaupasta haalittiin ainekset nakkikeittoon. Kotona yhdessä kaksikko pilkkoi ainekset (neiti nakkia, josta söi 70%).  Keiton valmistuttua sitä vedettiin pari lautasellista, jonka jälkeen aloitettiin kokeilevan keittiön leipomiset.

Tällä kertaa leivottiin keittiönkaappien kätköistä olevilla hiukan erikoisemmilla aineksilla. Vuorossa oli kvinoa/psyllium/intiaanisokeri/kookosrasva/raakakaakaokeksit. Neidille ne maistuivat hurjan hyvin ja olisi varmaan vetänyt keksiöverit ellei Hippo olisi laittanut stoppia. Kvinoan pähkinäinen pehmeä maku on varmasti lapsen makuhermoja kutkuttava. Hipon kulta ei niin innostunut ollut kekseistä, mutta nakkikeitto kelpasi.


Loppuilta puuhailtiin perusjuttuja, luettiin kirjoja, levitettiin lelut pitkin asuntoa ja riemuttiin isän kotiintuloa. Lisäksi ihailtiin ikkunoista taivaalle nousseita tummia pilviä. Tuleeko yöllä kunnolla vettä? Neiti meinasi, että tulisi lunta.




Katsotaan saako huomenna soutaa töihin Skikkeböö-kalastaja från Las Pargas-sadeasu päällä. Mukaan voisi ottaa tuon verkkopaidan, ties vaikka pari paikallista lahnaa tarttuis siihen.

sunnuntai 11. toukokuuta 2014

Energinen sunnuntai

Tänään Hippo ja Nemi viettivät puuhakkaan sunnuntain äitienpäivän kunniaksi. Kulta joutui lähtemään töihin, joten likat keskenään keksivät puuhaa.

Aamusta viisuvalvomisista väsähtänyt Hippo ei hyppinyt innosta tasajalkaa kun neiti heräsi tuttuun aikaan ennen kukon pieremää. Aamupalan, pikaisen peiliin vilkaisun ja silmäpussien koon määrittämisen jälkeen oli aika suunnata pihalle. Aluksi Hippo istuskeli hiekkalaatikon reunalla katsellen tuota termiitin menoa.

Kuten arvata saattaa, ei 1 v 9 kk vielä osaa pihalla keskittyä mihinkään niin, että aikuinen saisi rauhassa istuskella. Joten ei muuta kuin hanat auki ja lapsellisuutta kehiin välittämättä siitä näystä mitä tuli tarjottu pihan asukkaille.

Hippo ja flikka juoksivat peräkanaa liukumäen rappusia ylös ja laskivat alas. Tytön mielestä se, että äiti laski myös oli jotain todella hupaisaa. Lisäksi hiekkalaatikolta pompittiin alas hurjia hyppyjä, sekä tyttö että äiti.  Pihalla suoritettiin myös geologisia tutkimuksia kivien suhteen. Tällä kertaa tutkimustapa ei vaatinut niiden syömistä, edistystä!

Ulkona temmeltämisen jälkeen syötiin navat täyteen ja molemmat nukkuivat kahden tunnin päiväunet. Välipalaksi oli uudeksi herkuksi muodostunutta herkkua, Urtekram Luomu Hedelmämysliä. Puuro ei enään maita, mutta mysli on kelvannut. Se on kuulemma pähkinää, neidin omien sanomiensa mukaan. Myös hetki sitten on neidille syntynyt pähkinämania. Kummitädin vierailun jälkeen on pähkinät pop, aina pitäisi saada kaapista pähkinää. Mikäs siinä, terveellisiähän ne ovat.




Välipalan jälkeen aloitti aurinko näyttäytymään ja pikaisen sunnuntai imuroinnin jälkeen lähdettiin läheiselle metsäpolulle seikkailemaan. Yhdistelmien maasto-ominaisuudet tuli kokeiltua ja siinä samassa sai hauikset treeniä kun sai olla kiskomassa vaunuja suurien juurien ja kivien yli. Neiti antoi käskyjä vaunuista, "Äiti, työnnä, työnnä!" Kannattaa kokeilla lykkimistä jyrkän, sateesta pehmenneen metsäpolun ylämäkeen juurakkojen yli, juu helppoa ja kevyttä.

Oli se kaiken sen hikoilun arvoista. Tyttö hoki "Vau, metsä, äiti metsä, iso kivi, iso puu, lintu laulaa, metsässä, äiti metsässä". Elämys oli pienelle suuri. Matkalla nähtiin pitkä juna (polku kulkee lähellä junarataa) ja kävelyvauhtia edennyttä junaa tervehdittiin reippaalla vilkuttamisella ja veturinkuljettaja vastasi tytön iloksi takaisin.





Metsästä välillä poikkesimme teollisuusalueelle ihmettelemään rekka-autoja ja työkoneita. Yhden hallin pihassa oli kymmenkunta asuntoautoa ja ne nimettiin heti "Noi on Pappan autoja!" Hienosti muistetaan siis millaisila autoilla ne isovanhemmat oikein ajelevat.


Lähellä kotoa sitten nähtiin jotain ei niin kivaa. Elämän  raadollisuutta pääsi pieni viaton ihminen näkemään kun humaltunut mies karjui ja kiskoi kahta pientä koiraansa pitkin polkuja. Onneksi soitto eläinsuojelun parissa aktiivisesti vaikuttavalle henkilölle ja koiria oltiin jo pelastamassa. Itse Hippo ei uskaltanut tytön kanssa mennä väliin. Pikkuinen huomasi tilanteen myös ja sanoi " Ei saa, ei, ei" miehelle. Mutta alkoholi, mielenterveysongelmat ja eläimet eivät oikein yhdistelmänä toimi, selitä tuo nyt pikkuiselle.

Hippo odotteleekin ystävän soittoa, joka lupautui kertomaan, kuinka tilanne ratkesi. Huoli koirista on suuri, mutta joskus on tilanteita joihin ei lapsen turvallisuuden takia voi puuttua ja tämä oli sellainen. Silti toimittiin tilanteen vuoksi jollain tapaa. Tuollaista tekoa ei voi vain sivuuttaa, aina on pakko puuttua jos näkee heikomman ( oli se eläin tai ihminen) olevan vaarassa.

Lenkin jälkeen haettiin kioskilta juotavaa, neitikin sai elämänsä ensimmäisen pillimehun (tosin tuoremehun). Ne juotiin tyytyväisenä pihalla ja sitten reippailtiin neljänteen kerrokseen kotia.

Kultakin tuli kotia ja äitienpäivän ruusut pääsivät maljakkoon, neidin hienon taideteoksen viereen.



Nyt pieni puuhaaja on nukkumassa ja Hippo itse ajatteli ottaa loppuillan niin rennosti kuin mahdollista. Kuin noilla pienillä voi tota virtaa olla noin paljon!



keskiviikko 7. toukokuuta 2014

No morjensta pitkästä aikaa!

Arki on toimintoja täynnä, on töissä käymistä, hoitoon viemistä ja hakemista. Ruoanlaittoa (onneksi on myös Saarioisten äidit), tiskausta, pyykkäämistä, leikkimistä, keinumista jne. Aikaa ei oikein blogille ole tarjoutunut. Eikä Hippo siitä ole stressiä ottanut, silloin kirjoitetaan kun aikaa sille löytyy.

Hippoon on iskenyt joka keväinen puuhavimma, se näkyy erinäisissä tuunaus ja puuhasteluprojekteissa.
Nyt on varattuna 4H-yhdistyksen kautta viljelypalsta ja esikasvatus on alkanut. Tarkoituksena on ensimmäisellä kertaa kokeilla turvallisia viljeltäviä, kuten kesäkurpitsaa, punajuurta, perunaa, silpoydinherneitä ja parina extreme-haasteena paprikaa, parsakaalia ja salaatteja.

Palsta sijaitsee noin kahden kilometrin päässä ja sinne pääsee kätevästi pyörällä sujahtamaan. Saa nähdä. kuinka palstanhoito pienen innokkaan puutarhurin kanssa sujuu. Pitääkö turvautua valjaisiin ja fleksiin? ;)

Esikasvatuksessa pitää kissaperheessä käyttää luovuutta. Mikään taimi ei voi paljaana pilkottaa, muuten se syödään. Kierrätyshengessä Hippo hyödynsi kasvihuoneiksi vanhoja kirsikkatomaateille ja viinirypäleille tarkoitettuja rasioita. Istutuspurkeiksi käy purkki kuin purkki, nyt pääsivät jugurtti- , piltti- ja ksylitolipurkit ruukuiksi. Lisäksi yksi isompi esikasvatus laatikko hankittiin uutena.

Vielä pitäisi muutamia purkkeja ja "hevi-rasioita" saada, jotta viimeiset kesäkurpitsat saisivat aloittaa kasvunsa sisätiloissa.





Keittiö on myös saanut osakseen keväisen innostusaallon. Hippo inhosi alústa alkaen keittiön "kasari"henkisiä kaappeja. Puunväriset karmit ja vetimet huusivat silmään, yöks!

Pieni keittiön yleisilmeen kohotus on nyt valmis. Vuokrakämpässä kun hurjia muutoksia ei saa tehdä, niin kaapit Hippo tuunasi sisustusteipillä (hinta n 40 euroa), vetimet Ikeasta 4,50 euroa, tiskaus 0 euroa (vesi kuuluu vuokraan  ). Eli koko muutos alle 50 euroa ja aikaa meni noin reilu kaksi tuntia yhteensä. Ei paha!

Hippo on itse todella tyytyväinen lopputulokseen.





Teippailuista innostuneena Hippo tuunasi myös kuiva-ainekaapista muutamat lasipurkit pallokuvioisella ilmastointiteipillä. Hipon on pakko pitäytyä poissa Teippitarhan nettikaupasta. Siellä on vaikka mitä ihania teippejä. Niillä saa nopeasti loihdittua vaikka mitä ihanaa!


Kello on jo yhdeksän, pian saa taas käydä maate, jotta jaksaa taas huomenna puuhailla kaikkea kivaa. Töiden jälkeen tulee yksi tytön kummeista kylään.

Ihanat loppuviikot kaikille!


lauantai 5. huhtikuuta 2014

5 kuvaa, 5 päivää

Päivä 2

Eilinen päivä jäi väliin. Tässä muutama otos lauantain arjestamme.

 Aamupalalla. Nemi juo jo hienosti mukista 


 Hipon aamupala. Kaurapuuroa ja mustikoita


 Nemin mentyä nukkumaan, päivän herkku. Proteiinivanukas ja kahvia


 Tänään hankittiin uusi vaaka. Vanha 15 vuotta vanha vaaka tuli tiensä päähän.


Tätä levyä Nemi tahtoo kuunnella paljon. Tämän tahtiin tänään tanssittiin.


Tuossa Nemin lempi cd:ssä laulaa Hipon hyvä ystävä ja U.N.i  Dreamland-levyn takaa löytyy myös muita ihania tuttuja ihmisiä.

Albumia pääsee kuuntelemaan Spotifyssä