lauantai 31. maaliskuuta 2012

Lauantain tapahtumia ja miksi synnytyksestä kerrotaan kauhutarinoita?

Tänään Hippo ja hänen puolisonsa suuntasivat kohti Helsingin Kaapelitehdasta. Jotenkin aina messuilla Hippo miettii suhdetta ja sen kehittymistä. Hippo muistaa sen ensimmäisen yhteisen Helsinki Ink tapahtuman keväältä 2009. Tuolloin jos joku olisi kertonut, että vuoden 2012 messuilla kävelet maha pystyssä, olisi Hippo nauranut. Mutta vuonna 2012 sitä ajatelleessaan omassa päässään kaikkien messukävijöiden keskellä, hymy kasvoillaan Hippo hipaisi kumpuansa ja oli onnellinen.



Paluumatkalla kotia miettivät tulevat vanhemmat vuoden 2013 messuja. "Ei siellä vaunuilla pääse eteenpäin" "Pitää varmaan olla sellaiset kuulosuojaimet, mitä näkee musiikkitapahtumissa lapsilla"... Yhteistuumin he päätyivät, että Hippopavun on järkevintä kulkeutua rintarepussa mukana. Jotenkin tämänmoiset ajatelmat ovat hiukan lapsellisia, mutta ah, niin söpöjä mietittäviä. Kuka haluaa tässä vaiheessa miettiä niitä vakavia asioita, ei Hippo ainakaan! Tottakai vakavat asiat kohdataan ja käydään läpi niiden vastaan tullessa. Eri asia on käydä etukäteen kaikkia mahdollisia kauhuskenaarioita läpi ja kuluttaa sitä positiivisuudelle tarkoitettua energiaa niihin.

Hipon ajatukset saattavat kuulostaa ihme hälpätykseltä ja moni jo lapsen saanut äiti voi kumota ne. Hippo kuitenkin uskoo vahvasti mielen vahvuuteen ja positiiviseen ajatteluun suurena apuna raskausaikana ja synnytyksessä. Jos Hippo päättäisi jo etukäteen raskauden olevan hankala ja synnytyksen kamala, verta, kipua, traumoja ja paskaa tursuava tapahtuma, niin sitä se silloin varmaan olisikin. Sairastuvathan ihmiset stressin takia flunssiin, saavat selkäsärkyjä, sydänkohtauksia ja vatsahaavoja. Millainen synnytys olisi ennalta stressattu ja kauhukuvin kuvitettu tapahtuma? Sitä Hippo ei halua edes tietää.

Kaikista oudointa on jo synnyttäneiden naisten kauhua ja kipua pursuavat synnytyskertomukset, joita he tulevat väkisin ja kysymättä tuputtamaan. Miksi heidän täytyy kertoa tulevalle synnyttäjälle nämä asiat? Mikä saa jo synnyttäneen naisen siihen mielentilaan? Ei synnytyksestä tarvi liian ruusuisia kertomuksia kertoa, mutta pelottelu tuntuu oudolta, ainakin Hipon mielestä... Osaatko sinä kertoa, miksi synnytyksen kauhutarinoita kerrotaan ventovieraalle jos hänellä vaan sattuu olemaan vatsa pystyssä?

1 kommentti:

  1. Kommentoimpa tähänkin :) Mä menin synnyttämään lähinnä ilman pelkoa, ainakaan kivusta. Jos sitä ei anna itselleen lupaa ajatella, ei se mielessä ole juurikaan. Mun suurin pelko oli joutua jonkun sortin sektioon. Mutta eipä sitäkään älyttömästi tullut etukäteen ajateltua. Synnytyskokemukset on mun mielestä tarkoitettu jaettavaksi niille, jotka ovat siitä kiinnostuneet/ ovat sen itse kokeneet. Ei raskaana oleville pitäisi pelkoa lietsoa, koska siitä tulee takuu varmasti jonkun sortin paniikki jossain vaiheessa. Toisaalta taas, esim. neuvolassa pitäisi informoida paljon enemmän synnytykseen liittyen, että siitä synnytyksestä tulee mahdollisimman mukava kokemus. Jospa joutuu sektioon yhtäkkiä kesken synnytyksen, on aika moni paniikissa. Meillä päin kun ei siitä puhuttu missään vaiheessa mitään!

    S.

    VastaaPoista