keskiviikko 23. toukokuuta 2012

Selkäsärkyä ja perhevalmennusta

Hipon 27 raskausviikko alkoi aika tyhmästi, typerillä alaselkäkivuilla. Kipuilu johtuu varmaankin eilen pissanäytteessäkin huomatussa "poikkeamassa". Töissä Hippo pystyi olemaan parin tunnin ajan kunnes oli pakko luovuttaa ja lähteä labran kautta kotia.

Bussimatkalla Turkuun selkäsärky vain voimistui koko ajan. Hippo ei jaksanut säryiltään kävellä kahden korttelin matkaa keskustan TYKS-labraan vaan kulki senkin matkan bussilla. Labraan saavuttua Hippoa ennen oli reilu 30 ihmistä. Voihan Venäjä! Onneksi yksi hoitajista bongasi Hipon ja otti jonon ohitse. Kylläpä aulassa istuvien mammojen ilmeet olisi pitänyt saada tallennettua. Se yleinen paheksunta oli käsinkosketeltavaa. Koomista. Nesteet purkkiin ja kauppaan karpalo hankinnnoille ja vällyjen alle. Hippo nukkuikin 2,5 tunnin päikkärit, veti ison annoksen c-vitamiinia, pari litraa karpalo mehua ja kaksi paratabsia. Iltapäivään mennessä pahin selkäsärky oli helpottanut. Silti selkää särki yhä tai siis särkee vieläkin.

Hipolle oli tänään postin kautta saapunutkin tieto, että äitiysavustus on myönnetty. Onkohan joku joskus saanut siitä kielteisen päätöksen?

Joo voitin tämmösessä arvonnassa =)
Iltapäivästä olikin vuorossa perhevalmennus neuvolan tiloissa. Valmennuksessa käytiin läpi lähinnä synnytystä ja sitä koska laitokselle oikein lähdetään. Paikalla oli Hipon ja hänen kultansa lisäksi 3 pariskuntaa, kaikki suht samanikäisiä.

Hippo tapansa mukaisesti oli esittämässä kysymystä melkein jokaiseen aiheeseen. Minkä Hippo sille voi, että on niin suulas? No valmennus oli ihan jees, mutta toisaalta tyypillinen suomalainen jäykkyys vei tilaisuudesta avoimen ja lämpimän hengen pois. Pitäisikö perhevalmennukessa antaa maistiaisia ilokaasusta rentouttamaan ilmapiiriä?

Huomenna on luvassa sokerirasitustesti ja soitto neuvolaan tämän päivän testituloksista. Todennäköisesti tulee puhelinresepti antibiooteille, siihen saakka mennään karpalomehun, c-vitamiinin ja runsaan veden kera. Hippo odottaakin tuota kahden tunnin labrareissua "innolla" ja sen jälkeistä turtunutta olotilaa. Labrareissun aikana voisikin lukaista jo viikkoja sitten aloitettu kirja, joka piti lukea yhdessä viikonlopussa...Köhöm...

Toivottavasti torstai on toivoa täynnä!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti