sunnuntai 19. elokuuta 2012

Synnytyskertomus

Hippo ja hänen kultansa ovat viime päivien aikana opetelleet kaikkea uutta ja ihmeellistä, mitä tuo pieni Hippis prinsessa on mukanaan tuonut.

Ensin kerrottakoon synnytyskertomus.

Hippo ja hänen kultansa suuntasivat äitiyspolille kasvukontrolliin 8.8.2012, jossa samalla arvioitiin käynnistettäisiinkö synnytys. Ensimmäiseksi tarkistettiin Hippiksen sydänkäyrä, tuolloin liikkeet olivat heikkoja. Ultrassa liikkeet kuitenkin eloisia ja sisätutkimuksessa kohdunsuu oli jo kahdelle sormelle auki. Edellisen päivän kaupassa yllättäneet tuskaiset supistukset olivat siis jo valmistelleet paikkoja. Ultrassa kokoarvioksi annettiin sama 3.9 kg. Käynnistäminen katsottiin aiheelliseksi. Hippo huokaisi,  nyt se sitten alkaisi: synnytys!

Hippo siirrettiin TYKS.n 312 osastolle toimenpiteitä varten. Hipolle asennettiin ballonki käynnistämistä varten. "Ballonki laajennuksessa lääkäri ohjaa katetrin vauvan pään ja kohdunsuun väliin ja katetrin ballonki täytetään fysiologisella keittosuolaliuoksella ( 50 ml ).Katetri teipataan äidin reiteen ja sitä vedetään 1-2 kertaa tunnissa. Tällä tavalla pyritään kypsyttelemään kohdunsuuta mahdollista kalvojen puhkaisua varten."

Ballonkia asentaessa lääkäri vahingossa puhkaisi lapsivesi kalvot. Tämän takia Hipolta otettiin pikanäytteenä Streptococcus agalactiae bakteeria varten.

Ballongin ja kalvojen puhkaisun jälkeen (tämä tapahtui 08.08. klo 13.20) alkoivat supistuksien sarja, tosin epäsäännöllisinä. Vaippa housuissa Hippo tiputteli ohitsevuotavan ballongin kanssa TYKS:n osaston lattioita märiksi. Lisäksi tehty bakteeritesti osottautui positiiviseksi, joten antibiootin tiputus aloitettiin 4 tunnin välein synnytykseen asti. Kanyylin laitto antibioottia varten sattui mielettömästi, kun kätilö ei osunut millään suoneen. Lopulta toinen kanyyli saatiin paikoilleen ja antibiootin tiputus aloitettiin.

Tippapullon ja ballongin kanssa olo ei ollut mitään herkkua, vesi valui, kanyyli oli tiellä ja supistukset alkoivat voimistua. Kuuden aikaan illalla ballonki suorastaan hulahti ulos, tällöin siis kohduunsuu oli arviolta noin 3 senttiä auki. Turhia sisätutkimuksia ei bakteerin takia tehty, ettei se vain pääsisi vauvaan.

Hipon kulta lähti kello 20.00 kotia ja arveltiin että aamulla nähdään. Tai näin siis kaikki epäilivät että normaali käynnistyksen kulku olisi. Kello 01 alkoivat kipeät ja säännölliset supistukset vaivaamaan. Hippo kärvisteli niiden kanssa yö neljään, kunnes silkasta kivusta pääsi jo itku. Kätilö suoritti sisätutkimuksen, kohdunsuu oli auki jo reilut 4 senttiä. Oli aika soittaa tulevalle isukille, että siirrymme synnytyssaliin.

Isukki tuli pelipaikalle kun Hippo keinutteli keinustuolilla supistuksen kouristuksissa ja henkitteli teatterissa opitulla syvähengitystekniikalla supistuskipuja pois. Aika kului ja kului jossain vaiheessa supistukset olivat jo niin kipeitä, että Hippo tarjoutui ottamaan ilokaasua (09.08 klo 7.20). AAAH! Mikä apu! Kaikki tuntui taas helpommalta.

Koko ajan tuleva isä oli hienosti apuna, ihan vain olemalla läsnä ja ojentamalla pillimehuja aina pyydettäessä. (niitä kului synnytys salissa 8 kpl, suosittelen synnärille otettavaksi mukaan).  09.08. kello 9.15 ilokaasun teho alkaa häipyä ja Hippo ottaa epiduraalipuudutuksen, mikä vie tuskaisen olon pois. Hippo nukahtaa vajaaksi tunniksi. Kello 11.30 aloitetaan oksitosiinin antaminen supistuksen vauhdittamikseksi. Pian epiduraalia annetaan toinen annos ja pian synnytys alkaa. Ponnistusvaihe kestää tasan 9 minuuttia ja vaatii kuusi ponnistusta ja 09.08.2012 klo 13.04 tuloksena on maailman kaunein pieni prinsessa äitinsä rinnan päällä.

Tikkejä tuli yhteensä neljä kappaletta, kolme emättimen alueelle ja yksi vulvan tienoille. Repeämät olivat niin pienehköjä, ettei niistä ole edes luokitusta. Koko synnytys kesti kaiken kaikkiaan siis 12 h 15 min.

Tapahtuma oli niin hieno ja upea, ettei siitä jäänyt muuta tuskaista muistoa kuin kanyylin epäonnistunut laitto. Kaikki kuullut synnytys-kauhutarinat jäivät siis Hipon osalta kokematta. Tosin ellei naapuri synnytyssalista kuulunut maailman kauheinta huutoa lasketa mukaan. Se sai Hipon ja hänen kultansa valahtamaan kalpeiksi ja pelkäämään tulevaan, kun heillä oli juuri tuolloin edessä pian ponnistusvaihe.

Tämän jälkeen uusi perhe siirtyi hyvinvoivana osastolle 311.

Näistä tapahtumista kertoilen myöhemmin... Nyt Hippo menee hetkeksi soffalle mammimaan ennen kuin tissitakiainen vaatii uudeen maitobaarikierroksensa =)

Ps. On mahtavaa olla äiti <3

2 kommenttia:

  1. Niin on tosi mahtavaa olla myös mummi =))) Kiitos siitä sinulle ja kullallesi =D

    VastaaPoista