torstai 7. helmikuuta 2013

Ihana päivä

Totuus siitä, että äippä"lomalla" oleminen ei aina ole kivaa. Välillä on päiviä, jotka ovat niin sanotusti tylsiä ja kelkka kääntyy herkästi negatiivisuuden puolelle, ellei pidä varaansa. Varsinkin näin talvella, kun on loskaa, sataa räntää, on harmaata, tulee äidille itselleen kiukkupäiviä.

Niiden äidin omien kiukkupäivien johdosta on lapsikin kiukkuinen. Totta kai, pieni ihminen aistii energian, ikävä kyllä myös sen negatiivisen.

Pari päivää Hippo on ollut hiukan negatiivinen, turhista asioista. Ja kun negatiivisuus astuu pelikentälle, se ei sieltä poistu kovin helpolla. Herkästi negatiivisuus nappula jää pohjaan ja vaikuttaa kaikkiin arjen asioihin.

Perusluonteeltaan Hippo on positiivinen, pyrkii aina etsimään sen auringonsäteen jostain. Tänään se löytyi. Onneksi. Hippo ei olisi jaksanut enään mennä huonolla fiiliksellä.

Miten Hippo sai negatiivisuuden pois pelikentältä viemästä palloa muualle? Hippo vain päätti, että miettii mitä kaikkea mukavaa päivä pitää sisällään.

Nemi heräsi aurinkoisena, energisenä ja ilosta kiljuen. Aamumaito upposi hymyssä suin, aamutiimi höpisi radiossa taustalla ja neiti jäysti leluaan suussa aamukahvin tippuessa dyykattuun moccamasteriin. Aamupuuro omenasoseen kanssa oli namia, Nemi hoki syödessään Nam Nam.

Hippo, Nemi ja kulta lähtivät vaunulenkille. Kappahlin kulmalla oli sovittu tavaranvaihto  naishenkilön kanssa. Hipon imetyspaita, liivit ja kestoliivinsuojat vaihtoivat omistajaa. Vastineeksi oltiin sovittu perunaa ja porkkanaa. Vaihtaja yllättikin tuomalla näiden lisäksi kaksi kesto sisävaippaa ja urheiluliivit. Hippo oli yhtä riemua näiden lisukkeiden takia. Oli kuin joulu!

Lenkin aikana piipahdettiin kauppaan ostamaan kalapuikkoja ja keksejä. Saavuttiin kotipihaan, jossa Nemin Pappa oli autossaan odottamassa. Oli tuonut oven taakse Runebergin tortut.



Ylhäällä kotona keitettiin kahvit ja nautittiin tortut. Neiti söi kalavihannessoseensa ja maitonsa hyvällä ruokahalulla. Hippo tiskasi läjän tiskejä, pyöräytti koneellisen vaippoja ja Nemin vaatteita puhtaiksi. Kuori perunat, laittoi uuniin kalapuikot, keitti kattilassa naudanlihaa Nemille pakkaseen. Vaihdettiin vaippaa, syötiin perunamuusia ja kalapuikkoja.

Iltapäivästä Nemi söi tyrni/päärynäsosetta taas NAM NAM äänillä ja nukahti sitteriin toisille päiväunilleen. Hippo soitti kirppikselle ja sai kuulla, että myyntiä pöydässä oli jo yli 80 euron edestä. Hippo nukkui tunnin päikkärit, kulta oli sen aikaa äm-mää huutavan Nemin kanssa. Leikattiin tytön kynnet isukin sylissä.


Hipon äiti soitti ja kertoi heidän tulevan kylään muutaman viikon päästä. Nemi söi iltapuuronsa nam nam äänien saattelemana. Pian alkoi silmien hinkkaaminen, oli väsy. Vaihdettiin vaippaa ja yökkäriä ja laitettiin neiti sänkyynsä jonne nukahti isän syöttäessä iltavelliä.

Juotiin iltakahvit ja katsottiin tv:stä LA Ink. Hippo kävi kaupassa ja kotiin tulomatkalla pelasti yhden rekkakuskin väärältä käännökseltä. Hippo meni kertomaan punaisissa valoissa odottavalle kuskille, ettei siihen suuntaan kannata kääntyä, koska vastassa on 3,6 metriä korkea silta. Nuori kuski oli kiitollinen tiedosta ja jatkoi suoraan. Kuulemma se pelasti hänen iltansa.

Hipon päivä on siis ollut positiivisuutta pullollaan. Jos muutamaa pientä negatiivista asiaa ryhtyy vatvomaan menisi näin upea päivä kokonaan ohi. Tästä tulee tapa, Hippo ei halua antaa tuolle energiasyöpölle enään palasta onnestaan. Hus hus negatiivisuus. Hippo on enemmin liian onnellinen ituhippi wannabee ja ihailee arjen pieniä kauniita hetkiä.

Tämä postaus on yltiöpositiivinen, eikä Hippo edes pahoittele sitä tippaakaan! =)

Huomaatko sinä, kuinka helpolla negatiivisuus voi ottaa otteen elämästäsi? Osaatko sinä katkaista sen? Mikä on sinun tapasi kääntää kelkkaa?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti