perjantai 26. heinäkuuta 2013

Aito Hymy - ei lisäaineita tai opittuja ennakkoluuloja

Tiistai aamuna Hippo oli viemässä Nemiä hoitoon. Kello oli vartin yli kuusi. Liikennevaloissa paloi punainen jalankulkijoille.

Viereen liikennevaloihin tuli arviolta noin 60-65 vuotias laitapuolenkulkija täynnä tavaraa olevan pyöränsä kanssa. Miehen kasvot kertoivat enemmän kuin tuhat sanaa, elämä ei ole kohdellut silkkihansikkain. Vaikka ulkoinen olemus usean aikuisen silmään voisi olla luotaantyöntävä, ei pieni ihminen koe sitä samalla tavalla, sillä opitulla tavalla. Pieni ihminen näkee tuon henkilön ihmisenä, ihmisenä jolle hän väläyttää kuuden aikaan aamulla mitä söpöimmän hymynsä, pää pikkaisen kallellaan.

Pienen ihmisen aito nauru kaikuu hiljaisen risteyksen luona. Vanha mies ilahtuu silminnähden ja hymyilee. Hymyilee kuulemma pitkästä aikaa. Kasvot eivät näytä enään niin kärsineiltä. Mies lepertelee pikkuiselle ja kertoo tälle, kuinka tuon saadun hymyn kautta hän saa voimia koko viikoksi. Mies toteaa lapsen hymyn olevan sitä aitoa, ennakkoluulotonta elämän riemua.

Valot vaihtuvat vihreiksi, lähdemme eri suuntiin. Pieni, elämän aitoa hymyä täynnä oleva pikkuinen vielä vilkuttaa tuolle miehelle. Mies hymyilee, vilkuttaa hetken ja hyppää pyöränsä selkään.




1 kommentti:

  1. Melkein itku pääs ku luin tätä. Pieni hymy voi pelastaa toisen ihmisen päivän :)

    VastaaPoista