sunnuntai 1. syyskuuta 2013

Nemin oma huone

Koko sunnuntai päivän puuhailtiin, mietittiin, mikä lelu laitettaisiin minnekkä. Kissakin osallistui puuhaan aktiivisesti.

Ajatus omasta leikkihuoneesta syntyi kun Nemi ei olohuoneessa muuta tehnyt kuin kiipeili koko ajan sohvalle ja aina kun kiipeämisyritys epäonnistui, pettynyt itkuhuuto raikasi olohuoneen seinistä toisiin. Olisiko hänen rauhallisempi leikkiä omassa leikkihuoneessa?

Kaksiossa asuessa joutuu käyttämään luovuutta.


Lopputulos olisi voinut näyttää tältä:




Mutta todellisuus oli tämä:





Äitiyspakkauksen laatikko patjoineen oli tarpeeksi houkuttava pikku taaperolle ja sohva unohtui, ainakin hetkeksi. Puolisen tuntia (mikä on Nemille pitkä aika) neiti jaksoi laatikossa innokkaana leikkiä. Ja laatikkohullu kissa vilkuili mustasukkaisena laatikon vallannutta henkilöä.

Hulluilla halvat huvit, idiooteilla ilmaiset. Ja ei se lapsi siellä omassa huoneessa leikkisi, pyörisi kuitenkin siellä missä aikuiset ovat...

Ainakin Nemillä oli hauskaa =)




4 kommenttia:

  1. Ihana :') Eikä hullumpi ideakaan ;) Meillä ei ainakaan oma huone ole vielä kovinkaan käytössä ollut, kun on ihan toisella puolella kämppää, enemmän vanhempien kanssa viihtyy.

    VastaaPoista
  2. Voi ihana :)! Yleensä ne tavallisimmat asiat on kaikista kiinnostavampia! Meillä on nyt se vaihe meneillään, jossa keittiön kaapit pitäisi taikoa lukkoon kun kauhat ja kupit on niin kiinnostavia. Meillä myös hypätään pää edellä sohvalta, koska "äiti ottaa aina kopin". Otsasta näkee, etten muutamana kertana saanut koppia...

    VastaaPoista
  3. Näyttää Nemi pitävän huoneestaan =))

    VastaaPoista
  4. Mikä parasta. Tuon huoneen saa siirrettyä sinne missä tarvitaan. Ja helppo siivota; kansi kiinni. :D

    VastaaPoista