lauantai 23. marraskuuta 2013

Lauantain lipsumisia

Tänään mentiin rennolla otteella, ehkä vähän liiankin, mutta väliäkö tuolla jos joskus on lipsahduksia.

Aamusta kärryteltiin kaupungille ja poikettiin katsomassa VPK:n pihalla olleita paloautoja. Nemi pääsi Kullan kanssa paloauton penkillekkin istuskelemaan. Paloautojen ihailun jälkeen (olimme tunnin etuajassa, aamuvirkut) suuntasimme aamukahville. Nemi oli tietenkin jo aamupuurot syönyt kotona. Sokoksella Nemi sai elämänsä ensimmäisen piparkakun. Se syötiin kokonaan, välillä tarjottiin muille, mutta räkäisesti nauraen se vedettiin pois heti tarjoamisen jälkeen.

Kaupungilla poikettiin paikallisessa "Jesse"-kirppiksessä, josta mukaan tarttui neidille erittäin hyvä kuntoiset Viking Goretex kengät (8 eurolla!) ja vanha retro sadehuppu rattaisiin. Sellainen viitta missä on huppu, aika ihana! Kävelyreitti jatkoi matkaa paikallisen lelukaupan ohitse, josta käytiin ostamassa neidille ihan oikea pallo ( eli pomppu) . Raukka on leikkinyt tähän mennessä Leo-kissan kovalla muovisella herkkupallolla ja omalla vauvapallolla, joka ei pompi kunnolla. Nyt saatiin Nemille kunnon pomppu.





Aamuisen kaupungilla tallustelun tiimoille nukahti neiti rattaisiin istuma-asentoon, eikä suostunut millään nojaamaan taaksepäin. Siinä hän sitten nukkui istuen leuka rinnassa kiinni kotipihaan saakka. Näin pikkujoulun sesonkiaikaan olisi moinen kuljetustyyli hyvinkin näppärä myös aikuisille.

Lounaan jälkeen ei tietenkään enään päiväunet napostelleet, joten pompun kanssa leikittiin välipala-aikaan saakka. Välipalan jälkeen tehtiin historiaa, mentiin autolla (!) kauppaan, oikein kuule Kupittaan Cittariin saakka. Takaisin tulomatkalla tietenkin tuli väsy uudestaan, joten Kulta ajeli pidemmän reitin kotia ja neiti sai nukuttua pidemmät unet.

Kotona päivälliseksi Nemille tarkoitettu kookoskana ei kelvannut. No ei tietenkään kun vanhemmat possuttelivat vieressä ranskalaisilla ja nakeilla (hyi hyi!), joten Nemi söi ensimmäistä kertaa myös jotain epäterveellistä.  Ei kai se harvakseltaan pahaksi ole?

Joten jos tiivistää päivän kahdella eri otoksella saa aika eri mielikuvan siitä:

Versio 1

Kävimme aamusta kaupungilla, kävimme kahvilla ja neiti söi keksiä. Ostimme hänelle pallon lelukaupasta ja nukahti matkalla rattaisiin (koska olimme myöhässä normi aikataulusta). Menimme autolla kauppaan ja nukutimme hänet päiväunille autoon. Päivälliseksi syötimme lapselle ranskalaisia ja nakkeja.

Versio 2

Teimme ihanan aamulenkin, jonka lomassa ihailimme paloautoja ja joimme kupposen kuumaa. Kävimme paikallisessa pienessä lelukaupassa täydentämässä leluarsenaalia. Välipalan jälkeen kävimme ruokaostoksilla ja väsynyt pikkuinen nukahti autoon. Päivällisen söi hyvällä ruokahalulla yhdessä perheensä kanssa saman pöydän äärellä.


Mutta oli versio kumpi tahansa, nukahti tuo onnellinen uuden pompun omistaja tyytyväisenä sänkyynsä. Ja huomenna pompun pomputtelu varmaan jatkuu.


Joten eiköhän nämä lipsumiset välillä ole ihan hyvää vastapainoa rankalle arjelle?


ps. Tämä päivä vähälaktoosisella ruokavaliolla on mennyt loistavasti!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti